Leena osti hevosensa Kaapin, kun se oli 3-vuotias ja satulaan totutettu. Ongelmaksi muodostui se, että parin ravikierroksen jälkeen Kaappi lähti ihan käsistä ja saattoi laukata 10 minuuttia putkeen kiitolaukkaa Leena selässään.
Leena otti yhteyttä Miaan, jonka johdolla ongelmaa alettiin ratkoa, kunhan oli ensin klinikalla suljettu pois kipukohtausten mahdollisuus.
Vuosia myöhemmin Mia sai Leenalta alla olevan viestin:
“Mulla on tällä hetkellä myös tämä 3-vuotias heppa, joka on meidän oma kasvatti. Joka kerta, kun teen sen kanssa jotain, niin muistelen Mia sua. Mä en olisi ratsastajana mitään ilman sun apua! Olen ikuisesti kiitollinen siitä, mitä olet opettanut mulle. Ja aina, kun joku kehuu Kaappia, tekisi mieli kertoa, että sä mua opetit. Ilman sua olisin varmasti joutunut luopumaan Kaapista silloin alkuaikoina. Ja nyt se on niin upea! Jos joskus voitan maailmanmestaruuden, niin kiittelen sua haastatteluissa. Tuntuu vaan niin hassulta, että en tuntenut sua. Soitin vaan summamutikassa jollekin. Ja sä olitkin niin mahtava – sekä hevosihmisenä että muutenkin.
Kaikenkaikkiaan mä olen aika ylpeä siitä miten kohtelen mun hevosia. Sä olet tosi tarkka omista ja muidenkin hevosista ja rakastat niitä niin että hölmömpikin sen tajuaa. Joitain hevosihmisiä ärsyttää se millanen olen hevosilleni ja joskus joku sanoo et ”hei, ne on vaan hevosia”. Mutta ne on mun vastuulla!
Tällä hetkellä tuntuu mahtavalta ratsastaa näitä nuoria tietäen, ettei niiden tulevaisuus ole ainakaan kiinni mun ratsastuksesta. Kaikki on niin helppoa, kun teen vaan sun ohjeiden mukaan. Toivon, että saat jatkossakin paljon asiakkaita, niin kohta Suomi on hyviä hevosihmisiä pullollaan.”
